Istun koneen ääressä ja teen harjoitteluuni kuuluvaa uutisseurantaa. Näkökenttääni osuu otsikko: "Isoisä hyppäsi junan alle sylilapsen kanssa Vantaalla." Klikkaan keskusteluihin. Virhe. Järjestelmässä on vain vikoja ja sosiaalityöntekijät on koulutettu huostaanottamaan kaikkien lapset, osataan netissä kertoa.

Viestintä kuuluu kaikille

Olessani harjoittelussa Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksella Sosiaaliportti -sivuston parissa olen ymmärtänyt, miten tärkeä osa viestintä on kaikkia toimialoja. Sosiaalialalta viestintäosaaminen kuitenkin puuttuu lähes kokonaan. Mediassa sosiaalityöntekijät on demonisoitu niin onnistuneesti, että ihmiset kertovat pelkäävänsä lastensuojelua, eivätkä sen vuoksi uskalla hakea apua. Ennemmin haetaan ase tai hypätään junan alle.

Retuperällä oleva mediahallinta ja ylemmiltä tahoilta tuleva julkisten lausuntojen kontrollointi ovat ongelmia, joihin olisi syytä tarttua välittömästi. Sosiaalialan viestintäosaamista tulisi epäilemättä parantaa myös muilta osin. Kahden internetauttamisesta tekemäni pro gradu -tutkielman perusteella uskallan väittää, että muun muassa asiakkaille tarkoitettujen verkkopalvelujen laajentaminen on välttämättömyys. Selkeät, informatiiviset ja "yhden luukun" -sivustot sekä mahdollisuus saada yhteys työntekijään milloin ja mistä tahansa ovat nykyajan asiakaslähtöisen palvelun perusteita, eivätkä "jotain, mihin paneudutaan sitten joskus".

Olen niin ikään kummastellut erilaisissa sosiaalityön harjoitteluissani sisäisen viestinnän toimimattomuutta. Yrityksillä on käytössään perinteisten sähköpostiohjelmien lisäksi Office Communicater, jonka avulla työntekijät voivat nopeasti ja vaivattomasti tavoittaa kollegansa joko pikaviesteillä (esimerkiksi Kelan puhelinpalveluun jonottaessaan!) tai tarpeen vaatiessa soittamalla. Sähköisesti synkronoidut varausjärjestelmät ja 2010 -luvulle päivitetyt asiakastietojärjestelmät ovat jostain syystä vain haave sosiaalitoimistojen arjessa, vaikka aika on muutenkin kortilla.

Sosiaalityön saavutuksia täytyy markkinoida

Sosiaalityön tutkimuksen näkökulmasta tilanne näyttää lähes yhtä surkealta. Olen harjoitteluni aikana päivittänyt Sosiaaliporttiin ajankohtaista tutkimustietoa sosiaalialan käytännöistä. Vaikuttavuus on kova sana ja näyttöön perustuvaa tutkimustietoa on tarjolla yllättävän paljon. Sorretuista marginaaliryhmistä on tehty lukuisia haastatteluja, jotka luettuaan luulisi kenen tahansa päättäjän menettävän yöunensa.

Ongelma on siinä, että tutkimusten mukaan 92% päättäjistä saa tiedon tutkimuksista ja kehittämiskohteista median välityksellä. Selvää on, että harva tutkimus päätyy heidän tietoisuuteensa. Myös sosiaalialan tutkijoiden olisi hyvä muistaa, että mikäli tutkimustaan ei aio markkinoida, sitä ei kannata tehdä.

Viestinnän aisapariksi sopii sosiaalinen markkinointi, tuo toinen sosiaalityölle vielä täysin vieras välttämättömyys. Tiivis vuoropuhelu tutkimusta tuottavien tahojen, käytännön työn ammattilaisten, päättäjien ja sekä asiakkaiden välillä edellyttää hallittua viestintää sekä markkinointiosaamista. Vaivalla tuotettu tutkimus unohtuu yliopiston kirjastoon, mikäli sitä ei ymmärretä myydä sekä asiakkaille että ammattilaisille. Johtopäätösten hienot muutokseen tähtäävät loppukaneetit ovat kaikki turhaan pohdittuja, jos sosiaaliala pidetään väkisin erillään kaikisesta muusta.

Meillä on paikka, mistä aloittaa

Sosiaalialan ammattilaisille suunnattu Sosiaaliportti on yksi esimerkki tutkimuksen ja käytännön vuoropuhelun mahdollisuuksista. Lisäksi foorumi tarjoaa tilaisuuden ammatillisille keskusteluille ja sitä kautta muutosvoimien yhdistämiselle. Yhteistyöllä saadaan parempi palkka, paremmat työolosuhteet, paremmat esimiehet ja parempi julkisuuskuva.

Vielä tarvitaan rohkeita tekijöitä, jotka ottavat asian hoitaakseen.

Se voisit olla vaikka sinä. Tai minä. Me yhdessä!


Kirjoittaja on teologian maisteri ja harjoittelua vaille yhteiskuntatieteiden maisteri Helsingistä